Miltä keskenmeno tuntuu?

Haluan kirjoittaa miltä keskenmeno tuntuu. Minulla.

Varmasti kaikkeen miten keskenmenon ottaa ja pystyy käsittelemään vaikuttaa koko persoona ja eletty elämä. Toiset ottaa vaikeudet raskaammin kuin toiset, toiset pystyy työntämään tunteet syrjään ja ajattelemaan järjellä, toiset taas elävät täysin tunteella ja halvaantuvat niiden vietäväksi. Kaikenlaisia erilaisia välimalleja näistä kahdesta on, siis ihmisiä ei voi lokeroida, tapoja käyttäytyä ja tuntea on yhta paljon kuin on ihmisiäkin.

Keskenmenon käsittelemiseen ja hyväksymiseen vaikuttaa henkilön menneisyys hyvin paljon. Voin kuvitella että pariskunta jotka on vuosia yrittäneet lasta vihdoin onnistuen, ottavat keskenmenon raskaammin kuin nainen joka ei tiennyt olevansa edes raskaana. Tässäkin on niitä välimalleja.

Kun aloin alusta asti epäilemään raskautta, ehdin kasvaa ajatukseen äitiydestä hyvin pienessä ajassa. Asia tuli minulle hyvin lähelle kun alkoi todella tuntumaan että se on totta. TOTTA. Mahassani on pieni alku kasvamassa ihmiseksi!
Emme olleet yrittäneet lasta aikasemmin, vaan tietoisesti vältellyt raskautta, joskin hieman epävarmalla menetelmällä. Kummatkin kuitenkin olemme aikuisia ihmisiä, minulla ikää 29 ja avopuolisollani 25, eli aikuisia tässä ollaan ja neljä vuotta mukavaa yhdessäoloa takana.

Raskaus toi fyysisiä muutoksia jo viikon kuluttua hedelmöityksestä; masu kasvoi turvotuksesta, oli kuin olisin ollut jo kolmannella, rinnat kasvoivat, kipeytyivat ja muutama isompi verisuoni hohti pingottuneet ihon alta. Haaveilin kesästä jolloin minulla olisi jo iso maha, olisin vanhempieni luona lapissa lomailemassa maalla ja nauttisin kummustani ja raskaudestani.
Maanataina plussasin haalean plussan ja tiistai-aamuna se oli jo selkeämpi. En säikähtänyt, kokenut mielettömiä pelkoja ja epävarmuuksia. Olin rauhallisesti tämän asian varmistumiseen erittäin tyytyväinen ja hymyilin vain sen jälkeen onnellisena. Olin niin energinen! Tunsin oloni tarpeelliseksi ja että minulla on tehtävä tässä elämässä. Koin ihanaa tunnetta että meistä tulee perhe, meille tulee puolisoni kanssa yhteinen lapsi. Näin saman onnen puolisossani, hän tuli lähemmäs henkisesti. Suhteemme muuttui parempaan.

Torstaina mahaani alkoi koskea ison asian jälkeen ja silloin paperiin jäi ihan haaleaa punertavaa vuotoa. Kipu oli sama kuin menkkakipu mutta kesti yhtäjaksoisesti aina pidempään ja loppuii alkaakseen jälleen hetken päästä uudelleen. Pystyin toimimaan mutta välillä kivut saivat pienen irvistyksen kasvoilleni. Kivut olivat kuitenkin sellaiset että en kokenut tarvitsevani lääkettä tai edes harkinnut menemistä lääkäriin. Pissalla käydessä paperiin jäi aina punertava merkki.

Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin pissalle viiden maissa aamulla ja huomasin vuotaneeni verta reilun ruokalusikallisen. Puhdasta rehellistä verta joka oli aika tummaa ja hieman paksuakin. Olin sänkymme vieressä ja sanoin puolisolleni että "voi ei..nyt tulee verta!"
Tämä hetki oli todella surullinen, kävelin vessaan, yritin hyväksyä, olin pettynyt, itketti, yritin ajatella ettei voi mitään ja laitoin terveyssiteen. Menin sänkyyn ja mieheni oli järkyttynyt ja pettynyt, minulla kyyneleet valuivat ja yritimme vaihtaa muutaman sanan. Uni ei meinannu tulla, mutta puolisoni vieressä oli hyvä olla ja lopulta nukahdimme. Aamulla herätessäni siteeseen oli valunut enemmän tummanpunaista verta, seassa mustia riekaleita (hyytymiä) punaisia klimppejä. Mahakivut voimistuivat taas päivällä ja pakottivat muutamaksi tunniksi sänkyyn. Mahakivut olivat menkkamaisia polttoja jotka lievenivät kyljellään maatessa ja pahenivat jos yritin maata selälläni.
Tunsin oloni todella hakatuksi ja mieli oli alakuloinen ja surullinen, mutta mielestäni olen suhtautunut asiaan aika hyvällä asenteella: vaikka tämä menetys kirpaisee ja sattuu niin henkisesti kuin fyysisesti niin pitää muistaa että nyt tiedetään että tulen helposti raskaaksi, tiedetään myös että me selkeästi olemme valmiita vanhemmuuteen, mikä tuli selville nyt kun todella olin raskaana.

Uuden raskauden yrittämistä pitää odottaa pari kuukautta että kohtu paranee ja palautuu rauhassa. Tuntuu pitkältä ajalta mutta ymmärrän että näin pitää menetellä.

Aloin siis vuotamaan torstain ja perjantain välisenä yönä ja tänään, lauantai-aamuna kipuja edelleen on hieman enemmän kuin normaaleissa kuukautisissa ja vuodan edelleen verta ja tummia hyytymiä.
Seuraan nyt tilannetta, vuoto saa jatkua muutaman päivän että kohtu tyhjenee kunnolla. Jos vuodan pidempään kuin viikon niin menen lääkäriin. Aion myös tehdä raskaustestin ensi viikolla joskus torstaina tai perjantaina. Tämä siksi että vuoto on aika yleistä ensimmäisessä raskaudessa ja alkuraskaudessa, usein säikähdetään turhaa. Tällöin raskaus usein vuodoista huolimatta jatkuu. Vuoto ei saa olla runsaampaa kuin kuukautissa eikä siihen saa liittyä kovaa kipua. Uskon että raskauteni on näiden kahden jälkimmäisen oireen takia keskeytynyt, mutta mikäli siihen on pienikin mahdollisuus että pieni lapsen alku köllöttelisi sisälläni, niin haluan sen luonnollisesti varmistaa.
Mutta..rinnat eivät ole enää eilisaamusta lähtien olleet kipeinä, mahakin laskenut huomattavasti, joten aika selvää pässinlihaa tämä keskenmeno on..