ensimmäiset askeleet äidiksi kp 16

Rakastelimme avopuolisoni kanssa eilen ja toissapäivänä ilman suojausta.

Olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Lapsista ei olla kovin paljoa puhuttu, sillä emme ole kokeneet sitä ajankohtaiseksi. Muutamia kertoja olen puolisolleni fiilistellyt jostain pienestä lapsesta tai miettinyt ääneen että "sitten kun tai jos meillä joskus on niin..." Kuitenkin olen suhteellisen neutraali ollut mitä tähän lasten hankkimiseen on tullut, välillä pienessä kuumeessa, välillä sitä ajattelematta ja välillä ajatus tuntunut epämiellyttävältä.
Puolisoni on myös ollut neutraali. Hän on muutenkin sellainen ihminen, että pohtii paljon mielessä mutta ei niistä puhele. Joskus vuosien aikana olen saanut viestin, ehkä kaksikin, että näki aivan ihanan pienen vauvelin ja hänen ihme on kyllä aika suloinen jos pieni vauva sattuu jokeltelemaan lähistöllä.
Viime syksynä istuessamme syömässä pikaruokapaikassa, puolisoni sanoi, että on miettinyt aika paljon lapsi asiaa ja hänestä tuntuu että on valmis vuoden kahden kuluttua. Olin positiivisesti yllättynyt mutta samalla tietenkin käänsin katseeni sisimpääni ja kysyin "oletko sinä valmis?"
Olen makustellut ajatusta että lapsi tulisi nyt puoli vuotta ja ei se tunnu vieraalta enää. Tottakai siihen liittyy paljon epävarmuutta ja kysymysmerkkejä, mutta tiedän että lapsi saisi luonamme hyvän ja rakastavan kodin. Pillerit lopetin kaksi vuotta sitten, koska en halunnut yksinkertaisesti syödä hormoneja. Olemme sen jälkeen vain keskeyttäneet yhdynnän tietäen että ei ole ihan varma, mutta mikäli vahinko tapahtuisi niin aborttia emme tekisi. Eli ei tilauksessa mutta ovi ei ihan takalukossakaan.

Emme kuitenkaan ole kovin puhelleet asiasta, mutta sitten tapahtui seuraavaa:

Kaksi yötä sitten, eli 1.3.09 näin unen missä menin synnyttämään. En muistaakseni lasta synnyttänyt mutta pienet supistukset pelottivat ja mietin että tässä se nyt on, nyt se alkaa. Pelkäsin miten supistukset tulevatkaan voimistumaan. Uni oli todellinen.
Seuraavana päivänä kun puolisoni ja minä rakastelimme hän sanoi kesken kaiken että "haluan tulla sun sisään." Sanoin ihmeissäni että "sittenhän voin tulla raskaaksi.." Hän vastasi ettei se haittaa. Ja niin tapahtui. Olo oli todella ihana ja hetkessä kun tajusin että nyt se voi olla menoa, annoin vaan tunteiden viedä. Rakastelimme ja ajattelin että nyt voi joku pieni saada alkunsa. Ovuloin juuri silloin joten hyvä mahdollisuus siihen todella oli, että raskaus alkoi.

Aamulla emme puhuneet asiasta. Olimme selvästi läheisempiä tai itse tunsin vahvaa yhteenkuuluvuutta puolisooni, mutta koska emme puhuneet sen kummemmin asiasta, niin en sitten itsekään udellut. Ihmisenä puolisoni on kyllä sellainen, ettei tee mitään ilman tarkoitusta tai hetken huumassa, mutta en kiellä etteikö mieleeni tullut puhumattomuudesta se, että hän ei ihan enää allekirjoita edellisen yön tapahtumia.

Seuraavana yönä eli eilen se tapahtui jälleen ja tälläkään kertaa hän ei keskeyttänyt yhdyntää kuten viimeiset pari vuotta. Ilmeisesti hän haluaa lapsen ja siitä päätellen mitä toivoin puristaessani reisiäni yhteen siemenet sisälläni, sitä toivon myös minäkin. Tämä taitaa olla siis matka kohti äitiyttä, jota en ole paljoa ennen ajatellut. Nyt minulla on asiasta onnellinen olo, mutta ymmärrän jos se ystävämme pelko ja epävarmuuskin hiipii mieleeni.

Tänään kun mietin asioita, mulla tuli sellainen ahaa-elämys että ei kannata yrittää hallita omaa elämää ja pitää kaikkia naruja käsissä. Sen takia en ole kovin aiemmin halunnut lasta kun olen pelännyt otteen menettämistä, enkä ajatellut että elämä jatkuu lapsesta huolimatta ja minulla on kaikkien muiden asioiden lisäksi vielä oma lapsikin. Pitää vain luottaa elämään ja antaa sen viedä. Neuroottisella halulla "elää" ja olla itsenäinen menettää kaiken tuon. Tommy Hellstenin sanoin "saat sen mistä luovut" ja tähän luotan.