Aloin vuotamaan torstaina niin että paperiin tuli pyyhitäessä hieman punertavaa. Perjantaina vuodin jo kuin kuukautisten ensimmäisenä päivänä. Lauantaina vuodin pari t-lusikallista ja eilen sunnuntaina en ollenkaan. Edes paperiin ei pyyhittäessä jäänyt mitään. Tänään maanantaina aamulla huomasin vuotavani aika ihan nestemäistä hailakanpunaista verta jonku verran. Nyt taas siteeseen ei ole tullut mitään kolmeen tuntiin. Oudoa vuotoa.. Eilen aloin jo hieman epäilemään että kysymyksessä oli valemenkat koska runsasta vuotoa oli vain yhden päivän. Toisaalta sitten taas kivut ja veren koostumus riekaleineen viittaisi keskenmenoon. Pitää ostaa muutama testi ja testaja nyt viikon mittaan näyttääkö ne raskautta vai alkaako jo raskaushormoni poistumaan elimistöstä.
Eilen oltiin puolisoni kanssa Ihanassa paikassa täällä Etelä-Ranskassa. Käymme siellä usein sunnuntaisin. Paljon oli lapsiperheitä ja voisi kuvitella että iskee katkeruus ja kateus heitä kohdatessa, mutta ei. Minusta vain mukava katsoa ja haaveilla että mekin voimme olla pian perhe, tästä menetyksestä huolimatta. Muiden onni ei ole minulta pois ja keskenmeno on niin yleistä että varmasti useat ne äidit jotka työntelivät eilenkin lastenvaunuja ovat kokeneet saman. Kyllä tästä vielä noustaan vaikka mieli onkin apea ja ajatukset tässä tapahtuneessa.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Miltä keskenmeno tuntuu?
Haluan kirjoittaa miltä keskenmeno tuntuu. Minulla.
Varmasti kaikkeen miten keskenmenon ottaa ja pystyy käsittelemään vaikuttaa koko persoona ja eletty elämä. Toiset ottaa vaikeudet raskaammin kuin toiset, toiset pystyy työntämään tunteet syrjään ja ajattelemaan järjellä, toiset taas elävät täysin tunteella ja halvaantuvat niiden vietäväksi. Kaikenlaisia erilaisia välimalleja näistä kahdesta on, siis ihmisiä ei voi lokeroida, tapoja käyttäytyä ja tuntea on yhta paljon kuin on ihmisiäkin.
Keskenmenon käsittelemiseen ja hyväksymiseen vaikuttaa henkilön menneisyys hyvin paljon. Voin kuvitella että pariskunta jotka on vuosia yrittäneet lasta vihdoin onnistuen, ottavat keskenmenon raskaammin kuin nainen joka ei tiennyt olevansa edes raskaana. Tässäkin on niitä välimalleja.
Kun aloin alusta asti epäilemään raskautta, ehdin kasvaa ajatukseen äitiydestä hyvin pienessä ajassa. Asia tuli minulle hyvin lähelle kun alkoi todella tuntumaan että se on totta. TOTTA. Mahassani on pieni alku kasvamassa ihmiseksi!
Emme olleet yrittäneet lasta aikasemmin, vaan tietoisesti vältellyt raskautta, joskin hieman epävarmalla menetelmällä. Kummatkin kuitenkin olemme aikuisia ihmisiä, minulla ikää 29 ja avopuolisollani 25, eli aikuisia tässä ollaan ja neljä vuotta mukavaa yhdessäoloa takana.
Raskaus toi fyysisiä muutoksia jo viikon kuluttua hedelmöityksestä; masu kasvoi turvotuksesta, oli kuin olisin ollut jo kolmannella, rinnat kasvoivat, kipeytyivat ja muutama isompi verisuoni hohti pingottuneet ihon alta. Haaveilin kesästä jolloin minulla olisi jo iso maha, olisin vanhempieni luona lapissa lomailemassa maalla ja nauttisin kummustani ja raskaudestani.
Maanataina plussasin haalean plussan ja tiistai-aamuna se oli jo selkeämpi. En säikähtänyt, kokenut mielettömiä pelkoja ja epävarmuuksia. Olin rauhallisesti tämän asian varmistumiseen erittäin tyytyväinen ja hymyilin vain sen jälkeen onnellisena. Olin niin energinen! Tunsin oloni tarpeelliseksi ja että minulla on tehtävä tässä elämässä. Koin ihanaa tunnetta että meistä tulee perhe, meille tulee puolisoni kanssa yhteinen lapsi. Näin saman onnen puolisossani, hän tuli lähemmäs henkisesti. Suhteemme muuttui parempaan.
Torstaina mahaani alkoi koskea ison asian jälkeen ja silloin paperiin jäi ihan haaleaa punertavaa vuotoa. Kipu oli sama kuin menkkakipu mutta kesti yhtäjaksoisesti aina pidempään ja loppuii alkaakseen jälleen hetken päästä uudelleen. Pystyin toimimaan mutta välillä kivut saivat pienen irvistyksen kasvoilleni. Kivut olivat kuitenkin sellaiset että en kokenut tarvitsevani lääkettä tai edes harkinnut menemistä lääkäriin. Pissalla käydessä paperiin jäi aina punertava merkki.
Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin pissalle viiden maissa aamulla ja huomasin vuotaneeni verta reilun ruokalusikallisen. Puhdasta rehellistä verta joka oli aika tummaa ja hieman paksuakin. Olin sänkymme vieressä ja sanoin puolisolleni että "voi ei..nyt tulee verta!"
Tämä hetki oli todella surullinen, kävelin vessaan, yritin hyväksyä, olin pettynyt, itketti, yritin ajatella ettei voi mitään ja laitoin terveyssiteen. Menin sänkyyn ja mieheni oli järkyttynyt ja pettynyt, minulla kyyneleet valuivat ja yritimme vaihtaa muutaman sanan. Uni ei meinannu tulla, mutta puolisoni vieressä oli hyvä olla ja lopulta nukahdimme. Aamulla herätessäni siteeseen oli valunut enemmän tummanpunaista verta, seassa mustia riekaleita (hyytymiä) punaisia klimppejä. Mahakivut voimistuivat taas päivällä ja pakottivat muutamaksi tunniksi sänkyyn. Mahakivut olivat menkkamaisia polttoja jotka lievenivät kyljellään maatessa ja pahenivat jos yritin maata selälläni.
Tunsin oloni todella hakatuksi ja mieli oli alakuloinen ja surullinen, mutta mielestäni olen suhtautunut asiaan aika hyvällä asenteella: vaikka tämä menetys kirpaisee ja sattuu niin henkisesti kuin fyysisesti niin pitää muistaa että nyt tiedetään että tulen helposti raskaaksi, tiedetään myös että me selkeästi olemme valmiita vanhemmuuteen, mikä tuli selville nyt kun todella olin raskaana.
Uuden raskauden yrittämistä pitää odottaa pari kuukautta että kohtu paranee ja palautuu rauhassa. Tuntuu pitkältä ajalta mutta ymmärrän että näin pitää menetellä.
Aloin siis vuotamaan torstain ja perjantain välisenä yönä ja tänään, lauantai-aamuna kipuja edelleen on hieman enemmän kuin normaaleissa kuukautisissa ja vuodan edelleen verta ja tummia hyytymiä.
Seuraan nyt tilannetta, vuoto saa jatkua muutaman päivän että kohtu tyhjenee kunnolla. Jos vuodan pidempään kuin viikon niin menen lääkäriin. Aion myös tehdä raskaustestin ensi viikolla joskus torstaina tai perjantaina. Tämä siksi että vuoto on aika yleistä ensimmäisessä raskaudessa ja alkuraskaudessa, usein säikähdetään turhaa. Tällöin raskaus usein vuodoista huolimatta jatkuu. Vuoto ei saa olla runsaampaa kuin kuukautissa eikä siihen saa liittyä kovaa kipua. Uskon että raskauteni on näiden kahden jälkimmäisen oireen takia keskeytynyt, mutta mikäli siihen on pienikin mahdollisuus että pieni lapsen alku köllöttelisi sisälläni, niin haluan sen luonnollisesti varmistaa.
Mutta..rinnat eivät ole enää eilisaamusta lähtien olleet kipeinä, mahakin laskenut huomattavasti, joten aika selvää pässinlihaa tämä keskenmeno on..
Varmasti kaikkeen miten keskenmenon ottaa ja pystyy käsittelemään vaikuttaa koko persoona ja eletty elämä. Toiset ottaa vaikeudet raskaammin kuin toiset, toiset pystyy työntämään tunteet syrjään ja ajattelemaan järjellä, toiset taas elävät täysin tunteella ja halvaantuvat niiden vietäväksi. Kaikenlaisia erilaisia välimalleja näistä kahdesta on, siis ihmisiä ei voi lokeroida, tapoja käyttäytyä ja tuntea on yhta paljon kuin on ihmisiäkin.
Keskenmenon käsittelemiseen ja hyväksymiseen vaikuttaa henkilön menneisyys hyvin paljon. Voin kuvitella että pariskunta jotka on vuosia yrittäneet lasta vihdoin onnistuen, ottavat keskenmenon raskaammin kuin nainen joka ei tiennyt olevansa edes raskaana. Tässäkin on niitä välimalleja.
Kun aloin alusta asti epäilemään raskautta, ehdin kasvaa ajatukseen äitiydestä hyvin pienessä ajassa. Asia tuli minulle hyvin lähelle kun alkoi todella tuntumaan että se on totta. TOTTA. Mahassani on pieni alku kasvamassa ihmiseksi!
Emme olleet yrittäneet lasta aikasemmin, vaan tietoisesti vältellyt raskautta, joskin hieman epävarmalla menetelmällä. Kummatkin kuitenkin olemme aikuisia ihmisiä, minulla ikää 29 ja avopuolisollani 25, eli aikuisia tässä ollaan ja neljä vuotta mukavaa yhdessäoloa takana.
Raskaus toi fyysisiä muutoksia jo viikon kuluttua hedelmöityksestä; masu kasvoi turvotuksesta, oli kuin olisin ollut jo kolmannella, rinnat kasvoivat, kipeytyivat ja muutama isompi verisuoni hohti pingottuneet ihon alta. Haaveilin kesästä jolloin minulla olisi jo iso maha, olisin vanhempieni luona lapissa lomailemassa maalla ja nauttisin kummustani ja raskaudestani.
Maanataina plussasin haalean plussan ja tiistai-aamuna se oli jo selkeämpi. En säikähtänyt, kokenut mielettömiä pelkoja ja epävarmuuksia. Olin rauhallisesti tämän asian varmistumiseen erittäin tyytyväinen ja hymyilin vain sen jälkeen onnellisena. Olin niin energinen! Tunsin oloni tarpeelliseksi ja että minulla on tehtävä tässä elämässä. Koin ihanaa tunnetta että meistä tulee perhe, meille tulee puolisoni kanssa yhteinen lapsi. Näin saman onnen puolisossani, hän tuli lähemmäs henkisesti. Suhteemme muuttui parempaan.
Torstaina mahaani alkoi koskea ison asian jälkeen ja silloin paperiin jäi ihan haaleaa punertavaa vuotoa. Kipu oli sama kuin menkkakipu mutta kesti yhtäjaksoisesti aina pidempään ja loppuii alkaakseen jälleen hetken päästä uudelleen. Pystyin toimimaan mutta välillä kivut saivat pienen irvistyksen kasvoilleni. Kivut olivat kuitenkin sellaiset että en kokenut tarvitsevani lääkettä tai edes harkinnut menemistä lääkäriin. Pissalla käydessä paperiin jäi aina punertava merkki.
Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin pissalle viiden maissa aamulla ja huomasin vuotaneeni verta reilun ruokalusikallisen. Puhdasta rehellistä verta joka oli aika tummaa ja hieman paksuakin. Olin sänkymme vieressä ja sanoin puolisolleni että "voi ei..nyt tulee verta!"
Tämä hetki oli todella surullinen, kävelin vessaan, yritin hyväksyä, olin pettynyt, itketti, yritin ajatella ettei voi mitään ja laitoin terveyssiteen. Menin sänkyyn ja mieheni oli järkyttynyt ja pettynyt, minulla kyyneleet valuivat ja yritimme vaihtaa muutaman sanan. Uni ei meinannu tulla, mutta puolisoni vieressä oli hyvä olla ja lopulta nukahdimme. Aamulla herätessäni siteeseen oli valunut enemmän tummanpunaista verta, seassa mustia riekaleita (hyytymiä) punaisia klimppejä. Mahakivut voimistuivat taas päivällä ja pakottivat muutamaksi tunniksi sänkyyn. Mahakivut olivat menkkamaisia polttoja jotka lievenivät kyljellään maatessa ja pahenivat jos yritin maata selälläni.
Tunsin oloni todella hakatuksi ja mieli oli alakuloinen ja surullinen, mutta mielestäni olen suhtautunut asiaan aika hyvällä asenteella: vaikka tämä menetys kirpaisee ja sattuu niin henkisesti kuin fyysisesti niin pitää muistaa että nyt tiedetään että tulen helposti raskaaksi, tiedetään myös että me selkeästi olemme valmiita vanhemmuuteen, mikä tuli selville nyt kun todella olin raskaana.
Uuden raskauden yrittämistä pitää odottaa pari kuukautta että kohtu paranee ja palautuu rauhassa. Tuntuu pitkältä ajalta mutta ymmärrän että näin pitää menetellä.
Aloin siis vuotamaan torstain ja perjantain välisenä yönä ja tänään, lauantai-aamuna kipuja edelleen on hieman enemmän kuin normaaleissa kuukautisissa ja vuodan edelleen verta ja tummia hyytymiä.
Seuraan nyt tilannetta, vuoto saa jatkua muutaman päivän että kohtu tyhjenee kunnolla. Jos vuodan pidempään kuin viikon niin menen lääkäriin. Aion myös tehdä raskaustestin ensi viikolla joskus torstaina tai perjantaina. Tämä siksi että vuoto on aika yleistä ensimmäisessä raskaudessa ja alkuraskaudessa, usein säikähdetään turhaa. Tällöin raskaus usein vuodoista huolimatta jatkuu. Vuoto ei saa olla runsaampaa kuin kuukautissa eikä siihen saa liittyä kovaa kipua. Uskon että raskauteni on näiden kahden jälkimmäisen oireen takia keskeytynyt, mutta mikäli siihen on pienikin mahdollisuus että pieni lapsen alku köllöttelisi sisälläni, niin haluan sen luonnollisesti varmistaa.
Mutta..rinnat eivät ole enää eilisaamusta lähtien olleet kipeinä, mahakin laskenut huomattavasti, joten aika selvää pässinlihaa tämä keskenmeno on..
perjantai 20. maaliskuuta 2009
4+5 = vuodan verta
Voi että tätä elämää. Antaa ihanan uutisen, vie mielen korkealle ja suupielet ylös ja sitten romauttaa sieltä ylhäältä hetkessä alas.
Heräsin aamuyöstä viideltä pissalle ja siteeseen oli valunut reili ruokalusikallinen verta. Rehellistä verta. Mitä siinä voi tehdä muuta kuin antaa vaan kyynelten tulla.. Miehenikin oli murtunut.
Nyt keskipäivään mennessä verta on tullut pari siteellistä, eli reilusti vuodan. Suhteellisen kovat menkkamaiset kivut kuten eilenkin. Kipu ei tunnu vain hetkeä vaan sattuu jatkuvasti mahaan polttaen kauttaaltaan. Koen siis tällähetkellä suurella todennäköisyydellä keskenmenoa.
Voi itku. Niin surullista.
Heräsin aamuyöstä viideltä pissalle ja siteeseen oli valunut reili ruokalusikallinen verta. Rehellistä verta. Mitä siinä voi tehdä muuta kuin antaa vaan kyynelten tulla.. Miehenikin oli murtunut.
Nyt keskipäivään mennessä verta on tullut pari siteellistä, eli reilusti vuodan. Suhteellisen kovat menkkamaiset kivut kuten eilenkin. Kipu ei tunnu vain hetkeä vaan sattuu jatkuvasti mahaan polttaen kauttaaltaan. Koen siis tällähetkellä suurella todennäköisyydellä keskenmenoa.
Voi itku. Niin surullista.
torstai 19. maaliskuuta 2009
4 + 4
Eilen oli ihana päivä. Mentiin miehen kanssa Montpellierin keskustaan ja kiertelimme kauppoja sekä kävimme kiinalaisessa syömässä. Löysin yhden housut kaapista mitkä mahtuivat mahasta kiinni ja autossa sitten availinkin nappia kun nekin puristi. :) Kävimme myös lastentavaraliikkeessä ja ihana oli hypistellä pieniä potkupukuja ja katsella rattaita. Tiedän myös nyt mistä hankkia mammahousut parin viikon päästä kun omat vanhat eivät mene enää jalkaan!
Eilen oli olotila melkoisen hyvä, mitä nyt vähän kaupungilla pikkusen huimasikin ja mahaa välillä nippaili.
Yöllä en herännyt kovaan polttavaan menkkakipuun niinkuin aikasempina öinä ja olenkin siitä ollut vähän huolissaan tänään. Äsken kävin vessassa isommalla asialla ja maha oli tosi kovana ja jouduin oikein äkistämään. Pyyhkiessä huomasin että paperiin tuli hieman punertavaa valkovuotoa. Säikähdin, mutta nyt hetki tuon jälkeen ei ainakaan valu mitään joten olisikohan ollut ihan normaalia sen äkistämisen jälkeen että päästi vähän läpi..? Seuraan tilannetta mutta toivon että pieni nyt pysyisi masussa ja kasvaisi oikeaksi vauvaksi.
Tältä päivältä jää varmasti crosstrainilla polkemisen väliin, yritän ottaa iisisti.
Ilta: Lisään tähän perään nyt mitä tänään sitten on ollut. Aika surullinen ja pelonsekainen mieli juuri nyt. Nimittäin.
Kirjoitin aiemmin että paperiin tuli vähän punaista. Sen jälkeen alkoivat suhteellisen polttavat mahakivut ja ovat jatkuneet pieniä taukoja lukuunottamatta koko päivän! :( Verta ei tippase eikä valu mutta pissalla käydessä paperiin jää haaleaa punaista vuotoa. Ei ole onneksi mitään kunnon verta, paksua tai klönttejä vaan lähinnä kirkasta nestetä johon sekoittunut hieman verta. Silti pelottaa! Miksi samaan aikaan koen mahakipuja jotka ovat paljon pitkäkestoisempia ja joita tulee enemmän kuin aiempina päivinä?? Ei tunnu pelkiltä kohdunkasvukivuilta, joita tuli edellisinä päivinä vain muutama päivässä. Voi itku, anna nyt pienen jäädä äidin masuun.. :´(
Eilen oli olotila melkoisen hyvä, mitä nyt vähän kaupungilla pikkusen huimasikin ja mahaa välillä nippaili.
Yöllä en herännyt kovaan polttavaan menkkakipuun niinkuin aikasempina öinä ja olenkin siitä ollut vähän huolissaan tänään. Äsken kävin vessassa isommalla asialla ja maha oli tosi kovana ja jouduin oikein äkistämään. Pyyhkiessä huomasin että paperiin tuli hieman punertavaa valkovuotoa. Säikähdin, mutta nyt hetki tuon jälkeen ei ainakaan valu mitään joten olisikohan ollut ihan normaalia sen äkistämisen jälkeen että päästi vähän läpi..? Seuraan tilannetta mutta toivon että pieni nyt pysyisi masussa ja kasvaisi oikeaksi vauvaksi.
Tältä päivältä jää varmasti crosstrainilla polkemisen väliin, yritän ottaa iisisti.
Ilta: Lisään tähän perään nyt mitä tänään sitten on ollut. Aika surullinen ja pelonsekainen mieli juuri nyt. Nimittäin.
Kirjoitin aiemmin että paperiin tuli vähän punaista. Sen jälkeen alkoivat suhteellisen polttavat mahakivut ja ovat jatkuneet pieniä taukoja lukuunottamatta koko päivän! :( Verta ei tippase eikä valu mutta pissalla käydessä paperiin jää haaleaa punaista vuotoa. Ei ole onneksi mitään kunnon verta, paksua tai klönttejä vaan lähinnä kirkasta nestetä johon sekoittunut hieman verta. Silti pelottaa! Miksi samaan aikaan koen mahakipuja jotka ovat paljon pitkäkestoisempia ja joita tulee enemmän kuin aiempina päivinä?? Ei tunnu pelkiltä kohdunkasvukivuilta, joita tuli edellisinä päivinä vain muutama päivässä. Voi itku, anna nyt pienen jäädä äidin masuun.. :´(
tiistai 17. maaliskuuta 2009
haamuPLUSSA <3
Tein aamulla taas testin ja haamua näytti taas mutta selkeempää kuin eilen. Alan uskoa että olen raskaana. Minusta tulee äiti jos kaikki menee hyvin.
Teen nyt niin että enää en laske kiertopäiviä ja mieti alkoiko kuukautiset 14.2 vaiko 16.2. Teen kompromissin ja lasken lasketunajan 15.2 jolloin nyt on menossa raskausviikko 4 +2.
Tänään oli aamusta muutaman tunnin ajan tosi kuuma ja semmoinen hieman kuumeinen olo. Mittasin lämmön mutta oli vain 36,2 astetta joten en tiedä mikä oli. Sellainen vähän krapulainen olo, mutta vain hyvin vähän. Ruoka maistui ja kerran pari vain poltteli masua päivällä.
Puhuimme mieheni, joka siis on virallisesti avopuolisoni, kanssa tulevaisuudesta ja mitä teemme ja yksi mahdollisuus on muuttaa jossain vaiheessa Maltalle. Joko ennen tai jälkeen syntymän. Se on ollut mielessäme jo tovin mutta vielä täytyy käydä katsomassa paikanpäällä millaisa taloja tai asuntoja sieltä saisi. Lapsen kanssa olisi ihana asua lämmössä. Ajatus räntäisestä Etelä-Suomesta tai pimeästä talvesta Lapissa ei houkuta vaan enemmänkin masentaa. Tämä vuosi täällä Etelä-Ranskassa on saanut ajattelemaan ja huomaamaan miten tosella onnekkaita nämä ihmiset täällä on ilmaston suhteen. Nytkin Tämä viikko on ollu + 20 astetta ja miten mukava ois lasta nukuttaa tuossa terassilla ja sipsutella varpasilleeen kukkivassa puutarhassa.
Olen onnellinen. Pysy sisälläni pieni <3
Teen nyt niin että enää en laske kiertopäiviä ja mieti alkoiko kuukautiset 14.2 vaiko 16.2. Teen kompromissin ja lasken lasketunajan 15.2 jolloin nyt on menossa raskausviikko 4 +2.
Tänään oli aamusta muutaman tunnin ajan tosi kuuma ja semmoinen hieman kuumeinen olo. Mittasin lämmön mutta oli vain 36,2 astetta joten en tiedä mikä oli. Sellainen vähän krapulainen olo, mutta vain hyvin vähän. Ruoka maistui ja kerran pari vain poltteli masua päivällä.
Puhuimme mieheni, joka siis on virallisesti avopuolisoni, kanssa tulevaisuudesta ja mitä teemme ja yksi mahdollisuus on muuttaa jossain vaiheessa Maltalle. Joko ennen tai jälkeen syntymän. Se on ollut mielessäme jo tovin mutta vielä täytyy käydä katsomassa paikanpäällä millaisa taloja tai asuntoja sieltä saisi. Lapsen kanssa olisi ihana asua lämmössä. Ajatus räntäisestä Etelä-Suomesta tai pimeästä talvesta Lapissa ei houkuta vaan enemmänkin masentaa. Tämä vuosi täällä Etelä-Ranskassa on saanut ajattelemaan ja huomaamaan miten tosella onnekkaita nämä ihmiset täällä on ilmaston suhteen. Nytkin Tämä viikko on ollu + 20 astetta ja miten mukava ois lasta nukuttaa tuossa terassilla ja sipsutella varpasilleeen kukkivassa puutarhassa.
Olen onnellinen. Pysy sisälläni pieni <3
maanantai 16. maaliskuuta 2009
kp29 tai kp31
Tänään sitten kävin ostamassa kaksi raskaustestiä.
Tulimme kotiin ja mies laitteli ostoksia kaappiin niin minulla oli hyvä olla ajattelematta ja jännittämättä sen enempää vaan lirautin tikun päälle päiväpisua ja odottelin viisi minuutti aina välillä käyden kurkimassa testiä veskissä. No tuloksena oli haamuplussa! Yksi selkeä viiva kuten olla kuuluunkin ja vieressä toinen oikein haalea viiva, mutta mikä erottui kuitenkin. Siis selvästi kuitenkin KAKSI viivaa. Huomenna teen aamupissasta uuden testi ja sitten jos sekin näyttää haamuplussaa niin odotan muutaman päivän ja teen uudelleen.
Oireet:
-Viimeyönä ramppasin pissalla ja heräsin juomaan monesti kun kieli oli niin kuivana.
-Aikamoisia polttoja tuli pari kertaa mutta menivät nopeaa ohi.
- Tänään rinnat tosi paisuneet ja maha turvoksissa. Muutaman kerran poltellu napakasti.
-Mieli hyvä!
Testin jälkeen hymäilin ja hymyilin vain ja asetuimme mieheni kanssa omille koneille surffaileen omia juttuja. Ei mitään sen kummempia ilon tai surunkaan kyyneileitä -saati halauksia, sillä haamu tuntuu kuitenkin enemmän epävarmalta kuin varmalta. Juttelimme hetken tulevasta, että minne muutamme ja millaiset olosuhteet mahdollisesti tarvitsemme. Meillä kaksi koiraa teettää paljon työtä ja mies oli siitäkin huolissaan että miten se elämä sitten luonnistuu. Minä olen positiivisin mielin: kyllä kaikki on vain järjestelykysymyksiä!
Tulimme kotiin ja mies laitteli ostoksia kaappiin niin minulla oli hyvä olla ajattelematta ja jännittämättä sen enempää vaan lirautin tikun päälle päiväpisua ja odottelin viisi minuutti aina välillä käyden kurkimassa testiä veskissä. No tuloksena oli haamuplussa! Yksi selkeä viiva kuten olla kuuluunkin ja vieressä toinen oikein haalea viiva, mutta mikä erottui kuitenkin. Siis selvästi kuitenkin KAKSI viivaa. Huomenna teen aamupissasta uuden testi ja sitten jos sekin näyttää haamuplussaa niin odotan muutaman päivän ja teen uudelleen.
Oireet:
-Viimeyönä ramppasin pissalla ja heräsin juomaan monesti kun kieli oli niin kuivana.
-Aikamoisia polttoja tuli pari kertaa mutta menivät nopeaa ohi.
- Tänään rinnat tosi paisuneet ja maha turvoksissa. Muutaman kerran poltellu napakasti.
-Mieli hyvä!
Testin jälkeen hymäilin ja hymyilin vain ja asetuimme mieheni kanssa omille koneille surffaileen omia juttuja. Ei mitään sen kummempia ilon tai surunkaan kyyneileitä -saati halauksia, sillä haamu tuntuu kuitenkin enemmän epävarmalta kuin varmalta. Juttelimme hetken tulevasta, että minne muutamme ja millaiset olosuhteet mahdollisesti tarvitsemme. Meillä kaksi koiraa teettää paljon työtä ja mies oli siitäkin huolissaan että miten se elämä sitten luonnistuu. Minä olen positiivisin mielin: kyllä kaikki on vain järjestelykysymyksiä!
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
kp28 -tai sittenkin jo 30!!!
Aaapuaaa..
Huomasin tänään eräästä facebookin päivityksestä, että mulla taisikin alkaa kuukautiset jo 14. helmikuuta! Eli sitten olisi tänään kp30 menossa. 16. päivä olikin arvio, sillä en ollut merkinnyt tarkkaa päivää minnekkään ja muistelin vain että silloin alkuviikosta oli ainakin kuukautiset.
Oireet:
Yöllä heräsin koviin polttoihin mahassa, mutta kesti jälleen ilmeisesti vain hetken.
Tänään ollut muuten kivuton päivä mutta iltapäivästä alkoi vähän nipistelemään hetkeksi ja äsken tuli taas suhteellisen kivualias polttava aalto alavatsaan ja jouduin hetkeksi lepäämään. Rintani ovat todella isot ja nänninseutu hieman arka, mutta ei ollenkaan paha.
Aamun ja päivän palelin. Heräsin joskus 10.30 ja kahdelta olin jo päikkäreillä hupparin, kylpytakin ja kahden peiton alla eikä tullut edes kuuma! Kaksi tuntia nukuin kuin vauva. :)
Kyllähän ymmärrän että ne kuukautiset voivat todella vielä alkaa ja tämä kaikki voi olla menkkakipuilua. MUTTA ihmettelen suuresti etä kipuilu on jatkunut jo kaksi viikkoa! Koskaan aiemmin ei ole ennen menkkoja ollut kuin pari kolme päivää nippailua, eikä poltot olleet näin kovia. Myöskään navassa olevaa vihlovaa ja vetävää tunnetta en ole kokenut. Juuri nyt tuntuu VAHVASTI että raskaana ollaan!
Huomasin tänään eräästä facebookin päivityksestä, että mulla taisikin alkaa kuukautiset jo 14. helmikuuta! Eli sitten olisi tänään kp30 menossa. 16. päivä olikin arvio, sillä en ollut merkinnyt tarkkaa päivää minnekkään ja muistelin vain että silloin alkuviikosta oli ainakin kuukautiset.
Oireet:
Yöllä heräsin koviin polttoihin mahassa, mutta kesti jälleen ilmeisesti vain hetken.
Tänään ollut muuten kivuton päivä mutta iltapäivästä alkoi vähän nipistelemään hetkeksi ja äsken tuli taas suhteellisen kivualias polttava aalto alavatsaan ja jouduin hetkeksi lepäämään. Rintani ovat todella isot ja nänninseutu hieman arka, mutta ei ollenkaan paha.
Aamun ja päivän palelin. Heräsin joskus 10.30 ja kahdelta olin jo päikkäreillä hupparin, kylpytakin ja kahden peiton alla eikä tullut edes kuuma! Kaksi tuntia nukuin kuin vauva. :)
Kyllähän ymmärrän että ne kuukautiset voivat todella vielä alkaa ja tämä kaikki voi olla menkkakipuilua. MUTTA ihmettelen suuresti etä kipuilu on jatkunut jo kaksi viikkoa! Koskaan aiemmin ei ole ennen menkkoja ollut kuin pari kolme päivää nippailua, eikä poltot olleet näin kovia. Myöskään navassa olevaa vihlovaa ja vetävää tunnetta en ole kokenut. Juuri nyt tuntuu VAHVASTI että raskaana ollaan!
lauantai 14. maaliskuuta 2009
kp27
oireita eiliseltä ja tältä päivältä:
Eilen:
-Maha oli jotain uskomatonta. niin iso pallo, kuin olisin ollut kolmannella tai neljännellä kuukaudella raskaana. Näytin tämän hieman häpeillen miehellenikin ja sanoin että mikäli tämä on menkkaturvotusta niin kyllä naiset saavat kuukausittain kärsiä.
-muuten ei paljoa pistellyt mahaan, pari kertaa nippaili mutta yöllä heräsin suht napakkaan ja polttavaan menkkamaiseen kipuun.
-toisessa rinnassani on pinnalla iso verisuoni.
tänään:
-Olo ollut tosi pirteä ja hyvä...siihen asti kunnes meiltä loppui kaasu hellasta juuri kun aloin tekemään ruokaa ja mieheni hakema uusi pullo meni paikoilleen mutta ei alkanut toimimaan vaikka rämpläsin sitä kuinka. Siinä jouduin nieleskelemään kun halusin vaan itkeä kuin lapsi. Tämän vähän ajattelin menkkaoireeksi..
- valkovuotoa ei valu, mutta kokeilin sormella niin oli pari pientä kokkaretta..mikä kyllä todella outoa tähän aikaan kiertoa.
-Mahaa ei nipistele tai polttele oikeestaan ollenkaan. Pari kertaa
tuntunut jotain ihan pientä mutta ei ole muuttunut kivuksi tai kipu ei ole tullut päälle. Tuntuu oudolta, sillä kyllähän nyt mahaa pitäisi kipuilla oli ne menkat sitten tulossa tai olin sitten raskaana..
-Yksi oire mitä en ole tainnut kirjoittaa on ainakin viikon ajalta sellainen että hiukseni rasvottuvat päivässä. Hiukseni ovat luonnonkiharat ja "irti" päänahasta, joten eivät rasvotu helposti, mutta nyt ihan kiiltää raskaa jos ei pese joka päivä. Outoa.. outoa. *jospa sitä oiski raskaana ;) *
Huomenna voi alkaa odottelemaan kuukautisia. Maanantaina voi sitten tehdä testinkin jo.
Eilen:
-Maha oli jotain uskomatonta. niin iso pallo, kuin olisin ollut kolmannella tai neljännellä kuukaudella raskaana. Näytin tämän hieman häpeillen miehellenikin ja sanoin että mikäli tämä on menkkaturvotusta niin kyllä naiset saavat kuukausittain kärsiä.
-muuten ei paljoa pistellyt mahaan, pari kertaa nippaili mutta yöllä heräsin suht napakkaan ja polttavaan menkkamaiseen kipuun.
-toisessa rinnassani on pinnalla iso verisuoni.
tänään:
-Olo ollut tosi pirteä ja hyvä...siihen asti kunnes meiltä loppui kaasu hellasta juuri kun aloin tekemään ruokaa ja mieheni hakema uusi pullo meni paikoilleen mutta ei alkanut toimimaan vaikka rämpläsin sitä kuinka. Siinä jouduin nieleskelemään kun halusin vaan itkeä kuin lapsi. Tämän vähän ajattelin menkkaoireeksi..
- valkovuotoa ei valu, mutta kokeilin sormella niin oli pari pientä kokkaretta..mikä kyllä todella outoa tähän aikaan kiertoa.
-Mahaa ei nipistele tai polttele oikeestaan ollenkaan. Pari kertaa
tuntunut jotain ihan pientä mutta ei ole muuttunut kivuksi tai kipu ei ole tullut päälle. Tuntuu oudolta, sillä kyllähän nyt mahaa pitäisi kipuilla oli ne menkat sitten tulossa tai olin sitten raskaana..
-Yksi oire mitä en ole tainnut kirjoittaa on ainakin viikon ajalta sellainen että hiukseni rasvottuvat päivässä. Hiukseni ovat luonnonkiharat ja "irti" päänahasta, joten eivät rasvotu helposti, mutta nyt ihan kiiltää raskaa jos ei pese joka päivä. Outoa.. outoa. *jospa sitä oiski raskaana ;) *
Huomenna voi alkaa odottelemaan kuukautisia. Maanantaina voi sitten tehdä testinkin jo.
torstai 12. maaliskuuta 2009
kp25
Moikka moi!
Hajuista taisinkin jo valitella? Eilen illalla koko asunto haisi hommeelle ja paskalle ja mietin että kuka täällä paskoo, kun tuntu että ei oo muuta ku kaasua koko asunto täynnä. Mies ei kuulema haistanu mitään. Aamulla löysin vessasta pyykkikorista mieheni muutaman treenipaidan! :D Aika hyvä nenä kun veski on toisella puolen asuntoa. Tänään kokatessa samoin tuli nenääni joku kamala viemärin haju jota valittelin ja taaskaan mieheni ei haistanut mitään. En viitsinyt pelotella häntä kertomalla että voimistunut hajuaisti on yksi raskauden oire ;)
Mahaa on tänään vihlonut yllättävän vähän. Yleensä kannettava lepää vatsalla ja se vihlo vähän ja asentoa joutui korjaamaan, mutta muuten jopa mietin ja hieman huolissani miksi ei ole oireita ja kipuja kuten eilen. Tänään tuli hieman tuhrua, ihan yhen kerran ja ainoa kunnon kipu oli lähtiessäni ruokapöydästä, kun munasarjaani tai siltä puolen repäisi todella kovasti. Miehnikin varmaan alkoi uskomaan että tässä voi olla muustakin kyse kuin menkkakivuista, sillä huuteli treeneihin lähtiessä leikkimielisesti että " älä sitten synnytä sillä aikaa!" :)
Ai niin, toisessa rinnassani on noussut pinnalle iso verisuoni.. Muutenkin rinnat ovat todella isoina kuten yleensä kuukautisiakin. Tällaista siis tänään!
Ps. juuri tuli kylmä ja iso meni kananlihalle! mä oon niin raskaana! :D
Hajuista taisinkin jo valitella? Eilen illalla koko asunto haisi hommeelle ja paskalle ja mietin että kuka täällä paskoo, kun tuntu että ei oo muuta ku kaasua koko asunto täynnä. Mies ei kuulema haistanu mitään. Aamulla löysin vessasta pyykkikorista mieheni muutaman treenipaidan! :D Aika hyvä nenä kun veski on toisella puolen asuntoa. Tänään kokatessa samoin tuli nenääni joku kamala viemärin haju jota valittelin ja taaskaan mieheni ei haistanut mitään. En viitsinyt pelotella häntä kertomalla että voimistunut hajuaisti on yksi raskauden oire ;)
Mahaa on tänään vihlonut yllättävän vähän. Yleensä kannettava lepää vatsalla ja se vihlo vähän ja asentoa joutui korjaamaan, mutta muuten jopa mietin ja hieman huolissani miksi ei ole oireita ja kipuja kuten eilen. Tänään tuli hieman tuhrua, ihan yhen kerran ja ainoa kunnon kipu oli lähtiessäni ruokapöydästä, kun munasarjaani tai siltä puolen repäisi todella kovasti. Miehnikin varmaan alkoi uskomaan että tässä voi olla muustakin kyse kuin menkkakivuista, sillä huuteli treeneihin lähtiessä leikkimielisesti että " älä sitten synnytä sillä aikaa!" :)
Ai niin, toisessa rinnassani on noussut pinnalle iso verisuoni.. Muutenkin rinnat ovat todella isoina kuten yleensä kuukautisiakin. Tällaista siis tänään!
Ps. juuri tuli kylmä ja iso meni kananlihalle! mä oon niin raskaana! :D
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
kp24
Huh.. tällä hetkellä voin sanoo, että on jopa hieman tukala olo. Mulla on viimeisen puolituntia polttanut/vihlonut/pistänyt samasta kohtaa navan takaa. Nopeissa liikkeissä munasarjasta saattaa repäistä hieman ilkeästi. En tiedä...tänään muuten tuntunut olo samanlaiselta kuin menkkakivuissakin, mutta nyt tällaista jatkuvaa vihlontaa ei ole tainnu koskaan olla.
Muuten päivä meny hyvin. Aamulla heräsin hurjaan nälkään. Paperiin tuli vähän valkovuotoa, joka oli hieman rusahtavaa. Rinnat eivät ole kipeät ja aamusta olo oli energinen, mutta muuttui väsymykseksi iltapäivästä. Muutaman kerran vilunväreitä tuli päivänmittaan.
Oikeastaan olen nyt 50/50 raskauden ja kuukautisten puolesta veikkaamassa.
Ps. Ystäväni laittoi facebookkiin kuvansa. Hänellä on toukokuun lopussa laskettu aika. Kyllä raskaana olevan nainen on sitten kaunis.
Muuten päivä meny hyvin. Aamulla heräsin hurjaan nälkään. Paperiin tuli vähän valkovuotoa, joka oli hieman rusahtavaa. Rinnat eivät ole kipeät ja aamusta olo oli energinen, mutta muuttui väsymykseksi iltapäivästä. Muutaman kerran vilunväreitä tuli päivänmittaan.
Oikeastaan olen nyt 50/50 raskauden ja kuukautisten puolesta veikkaamassa.
Ps. Ystäväni laittoi facebookkiin kuvansa. Hänellä on toukokuun lopussa laskettu aika. Kyllä raskaana olevan nainen on sitten kaunis.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
kp23
Heipähei! Oireita tältä päivältä:
Tänään äkkinäisissä liikkeissä riuhtoo mahasta tai munasarjasta. Kohdunsuuta vihloo jatkuvasti vähän. Ei paha kipu mutta aika inhottava. Maha on tosi turvoksissa ja nännit hieman arkana. Muuten hyvä olo, vähän väsyttää nyt iltapäivästä :)
(Nukuin tuossa iltapäivästä 2 tunnin päiväunet ja en muista koska olisin nukkunut niin hyvin! Nukuin olkkarissa ja mieheni oli tietokoneella ja aurinkoa tulvi sisään, mutta näin tosi syvää unta ja olin niin tyytyväinen ja levännyt kun heräsin.)
Ilta: Välillä palelee hetken, muuten lämmin olo. Hirvee nälkä ollu myös koko päivän! Just 20min sitten söin ison annoksen kanamunakasta ja purkin ananasta ja nyt jo nälkä kurnii mahassa! Tätä tää on ollu koko päivän ja parina edellisenäkin. Voisin vetää tähän päälle ison pitsan :D
Mahassa myös nipistelee jännästi. Niinku pieniä sähköiskuja tuli useita eri paikkaan aina hetken. Ei oikeestaan satu pahasti, mutta kipua kuitenkin. Kohdunsuuta pistelee ja vihloo välillä. Kaiki nämä pistelyt menee äkkiä ohi.
Tänään äkkinäisissä liikkeissä riuhtoo mahasta tai munasarjasta. Kohdunsuuta vihloo jatkuvasti vähän. Ei paha kipu mutta aika inhottava. Maha on tosi turvoksissa ja nännit hieman arkana. Muuten hyvä olo, vähän väsyttää nyt iltapäivästä :)
(Nukuin tuossa iltapäivästä 2 tunnin päiväunet ja en muista koska olisin nukkunut niin hyvin! Nukuin olkkarissa ja mieheni oli tietokoneella ja aurinkoa tulvi sisään, mutta näin tosi syvää unta ja olin niin tyytyväinen ja levännyt kun heräsin.)
Ilta: Välillä palelee hetken, muuten lämmin olo. Hirvee nälkä ollu myös koko päivän! Just 20min sitten söin ison annoksen kanamunakasta ja purkin ananasta ja nyt jo nälkä kurnii mahassa! Tätä tää on ollu koko päivän ja parina edellisenäkin. Voisin vetää tähän päälle ison pitsan :D
Mahassa myös nipistelee jännästi. Niinku pieniä sähköiskuja tuli useita eri paikkaan aina hetken. Ei oikeestaan satu pahasti, mutta kipua kuitenkin. Kohdunsuuta pistelee ja vihloo välillä. Kaiki nämä pistelyt menee äkkiä ohi.
maanantai 9. maaliskuuta 2009
kp22
Oireita tänään:
-Maha turvoksissa kuten yleensäkin ennen kuukautisia.
-Iltapäivällä oli hitusen paha olo
-Kauhee nälkä, maha tuntuu tyjältä vaikka ihan hetki sitten olisi syönyt.
-Alakuloisuutta ja epätoivoa tyyliin "mieheni ei kuitenkaan rakasta minua, en ole mitään, elämäni menee hukkaan, olen vanha lehmä" -Tämä muuten yksi mitä epäilen josko kuukautiseni alkaisivat sittenkin...? En ole kuullut että alkuraskauteen liittyisi alakuloa.
-Paperiin tuli ihan pieni ruskea tuhru viiva.
-Mahaa puristelee välillä tylpästi sisältä.
Välillä olen varma että olen raskaana ja sitten taas välillä tuntuu että tuskin olen. Rinnatkaan eivät ole tänään olleet yhtään kipeät..
Raskauslaskuri sanoo että olen 3 viikkoa raskaana, vaikka hedelmöitys olisi tapahtunutkin viikko sitten. Tämä oli minullekkin uutta että raskausviikot lasketaan edellisten kuukautisten alkamispäivästä.
Mielenkiintoisia aikoja.. jos testi on viikon kuluttuja plussa niin maailmani kyllä muuttuu siinä hetkessä.. :)
-Maha turvoksissa kuten yleensäkin ennen kuukautisia.
-Iltapäivällä oli hitusen paha olo
-Kauhee nälkä, maha tuntuu tyjältä vaikka ihan hetki sitten olisi syönyt.
-Alakuloisuutta ja epätoivoa tyyliin "mieheni ei kuitenkaan rakasta minua, en ole mitään, elämäni menee hukkaan, olen vanha lehmä" -Tämä muuten yksi mitä epäilen josko kuukautiseni alkaisivat sittenkin...? En ole kuullut että alkuraskauteen liittyisi alakuloa.
-Paperiin tuli ihan pieni ruskea tuhru viiva.
-Mahaa puristelee välillä tylpästi sisältä.
Välillä olen varma että olen raskaana ja sitten taas välillä tuntuu että tuskin olen. Rinnatkaan eivät ole tänään olleet yhtään kipeät..
Raskauslaskuri sanoo että olen 3 viikkoa raskaana, vaikka hedelmöitys olisi tapahtunutkin viikko sitten. Tämä oli minullekkin uutta että raskausviikot lasketaan edellisten kuukautisten alkamispäivästä.
Mielenkiintoisia aikoja.. jos testi on viikon kuluttuja plussa niin maailmani kyllä muuttuu siinä hetkessä.. :)
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
kiinnittymisvuoto -ko? kp21
Lisää asiaa :)
Eilen vähän mahasta tosiaan nipisteli niinku kerroinkin ja illalla oli aika kuuma. Yöllä heräsin siihen että mahaan pisti äkisti. Ei tehnyt ihan hirveän kipeää, mutta sen verran että havahduin unesta. (näin unta etttä aloin vuotaan verta ja mietin petyneenä että tässä se nyt oli)
Tänään olo ihan hyvä, rinnat eilisestä illasta asti turvoksissa. Mielestäni tänäänkin aika suuret.
Kello on nyt iltapäivällä kolme ja tulimme juuri ajelulta. Käväsin veskissä ja housuuni oli tullut rusehtavaa vuotoa hieman. Samaa vuotoa jäi myös paperiin kun pyyhkäsin. Siis onko tämä nyt se kiinnittymisvuoto?
Luin netistä ja siellä lukee etä kiinnittyminen tapahtuu n. viikon kuluttua hedelmöityksestä ja tänäänhän on viikko siitä! Olen kp (kiertopäivä) 21 eli kuukautisten pitäisi alkaa about viikon kuluttua. Katsotaan nyt millaiseksi vuoto menee ja jatkuuko -ja sitten tuleeko mulle viikon kuluttua niitä kuukautisia. Mulla vain jotenkin tuntuu niin vahvasti että olen raskaana.
Eilen vähän mahasta tosiaan nipisteli niinku kerroinkin ja illalla oli aika kuuma. Yöllä heräsin siihen että mahaan pisti äkisti. Ei tehnyt ihan hirveän kipeää, mutta sen verran että havahduin unesta. (näin unta etttä aloin vuotaan verta ja mietin petyneenä että tässä se nyt oli)
Tänään olo ihan hyvä, rinnat eilisestä illasta asti turvoksissa. Mielestäni tänäänkin aika suuret.
Kello on nyt iltapäivällä kolme ja tulimme juuri ajelulta. Käväsin veskissä ja housuuni oli tullut rusehtavaa vuotoa hieman. Samaa vuotoa jäi myös paperiin kun pyyhkäsin. Siis onko tämä nyt se kiinnittymisvuoto?
Luin netistä ja siellä lukee etä kiinnittyminen tapahtuu n. viikon kuluttua hedelmöityksestä ja tänäänhän on viikko siitä! Olen kp (kiertopäivä) 21 eli kuukautisten pitäisi alkaa about viikon kuluttua. Katsotaan nyt millaiseksi vuoto menee ja jatkuuko -ja sitten tuleeko mulle viikon kuluttua niitä kuukautisia. Mulla vain jotenkin tuntuu niin vahvasti että olen raskaana.
lauantai 7. maaliskuuta 2009
kp20
Mietin juuri suihkussa miten hölmö olen. Hihkun onnea ja jännitystä, vaikka raskauden mahdollisuus ei ole kuin vaivaiset 20%. Jotenkin minusta tuntuu niin vahvasti että sisälläni kasvaa jokin..
En tehnyt vielä raskaustestiä liittyen aiempiin kuukautisiin -tai niiden niukkuuteen. Tuntuu että oireita on, mutta voisiko ne olla jo tässä vaiheessa, kun hedelmöityksestä ei ole edes montaa päivää. Vauvakuume saa naisen kyllä sekaisin. Ymmärrän siksi myös hyvin, että lapsettomuus saa naisen sekaisin.
Vaikka tuntuukin hölmöltä kirjoitella oireita, niin laitampa ne kuitenkin.
1.Tänään kuten eilenkin mahassa välillä pistänyt ihan hetken. Niinku joku tökkää kevyesti nuppineulalla navan taakse. Välillä vähän sisältä puristaa ja vihloo kevyesti hetken.
2.Edelleen kutkuttelu masun sisällä on jatkunut mutta ei niin paljon.
3.Mahani on iso, vaikka minun ei kyllä olisi pitänyt lihoa. Siinä on myös tumma pystyviiva, mutta sehän on ollut vaihtelevasti siinä jo teini-ikäisestä.
4.Rinnat eivät ole erityisen kipeät, mutta aika isot. Tämä voi tietysti johtua lähestyvistä kuukautisista joiden pitäisi alkaa reilun viikon kuluttua.
5.vilunväreet. Välillä olen ihan kananlihalla ja vedän mieheni neuleita päälle. Nyt kuuman suihkun jälkeen tarkenen istua t-paita päällä.
6. Iho tuntuu tänään paremmalta, mutta ohimolla on iso finni.
7. EI ole ruokahalua. Siis ruoka -jogurttia tekee mieli jatkuvasti. :)
Tänään en ole ollut väsyneempi kuin aikasempina päivinä, vaikka yöllä nukuin todella huonosti.
Ajatukset pienessä.. Ottaisitpa minun masustani kodin ja tulisit myöhemmin isin ja äitin luo sitten asumaan <3
En tehnyt vielä raskaustestiä liittyen aiempiin kuukautisiin -tai niiden niukkuuteen. Tuntuu että oireita on, mutta voisiko ne olla jo tässä vaiheessa, kun hedelmöityksestä ei ole edes montaa päivää. Vauvakuume saa naisen kyllä sekaisin. Ymmärrän siksi myös hyvin, että lapsettomuus saa naisen sekaisin.
Vaikka tuntuukin hölmöltä kirjoitella oireita, niin laitampa ne kuitenkin.
1.Tänään kuten eilenkin mahassa välillä pistänyt ihan hetken. Niinku joku tökkää kevyesti nuppineulalla navan taakse. Välillä vähän sisältä puristaa ja vihloo kevyesti hetken.
2.Edelleen kutkuttelu masun sisällä on jatkunut mutta ei niin paljon.
3.Mahani on iso, vaikka minun ei kyllä olisi pitänyt lihoa. Siinä on myös tumma pystyviiva, mutta sehän on ollut vaihtelevasti siinä jo teini-ikäisestä.
4.Rinnat eivät ole erityisen kipeät, mutta aika isot. Tämä voi tietysti johtua lähestyvistä kuukautisista joiden pitäisi alkaa reilun viikon kuluttua.
5.vilunväreet. Välillä olen ihan kananlihalla ja vedän mieheni neuleita päälle. Nyt kuuman suihkun jälkeen tarkenen istua t-paita päällä.
6. Iho tuntuu tänään paremmalta, mutta ohimolla on iso finni.
7. EI ole ruokahalua. Siis ruoka -jogurttia tekee mieli jatkuvasti. :)
Tänään en ole ollut väsyneempi kuin aikasempina päivinä, vaikka yöllä nukuin todella huonosti.
Ajatukset pienessä.. Ottaisitpa minun masustani kodin ja tulisit myöhemmin isin ja äitin luo sitten asumaan <3
torstai 5. maaliskuuta 2009
raskauslaskureita ja hullua vauvakuumetta kp18
Ovulaatiolaskuri sanoo:
hedelmälliset päiväni: 27.2 .09-4.3.09
ovulaatiopäivä: 2.3.09
laskettu aika: 23.11.09
Raskauslaskuri sanoo:
Hedelmöitysajan eli 1.3 mukaan laskettu aika: 22.11.09
Edellisten kuukautisten mukaan laskettu aika: 23.11.09 ja
sydän alkaisi lyömään jo 27.3.09!!! uskomatonta!
Jänniä asioita ja tuntemuksia. Kirjotan ylös vaikka ne eivät liittyisikään mahdolliseen raskauteen:
1.Tänään ja eilen mulla on kutittanut mahasta aina yhtäkkiä ihan vähän. Kuin joku hipaisisi sormella. Yritän aina raapia siitä kohtaa mutta ei se auta, koska kutina on mahan sisällä.
2. Tänään vesi valui nokasta ja aivastutti. Eilen ja tänään illalla nenä ollut tukossa. Ei muuten flunssanen olo.
3. Pari päivää ollut todella kuuma jakuvasti. Helmikuussa paleli.
4. Tuli vain mieleeni, että voihan kuukautiset tulla vaikka olisi raskaana. Tammikuussa kuukautiseni kestivät yhden päivän ja helmikuussa peräti kaksi-kolme mutta vuoto oli niukkaa. Jos todella hyvin olisi niin olisin jo raskaana ollut tovin. Rinnat eivät ole olleet kylläkään kipeät.
5.Helmikuun alussa alkoi uskomaton väsymys joka jatkuu edelleen. Silmät ovat päivälläkin raskaan ja luppasevat unisen näköisenä. Tätä järjetöntä väsymystä olen valitellut kaikille.
6.Hirveä sipulin, tomaatin ja valkosipulin himo -ei ole ollu ennen.
7. En saa mahaa sisään vedettyä kuten ennen. Tämän näytin joskus kuukausi sitten miehellenikin ja mietin olenkohan raskaana. Kuukautiset alkoi ja loppui, maha pysyy.
8. Poskissa märkiä finnejä -mulla? Ei ole koskaan, edes teininä ollut mitään näppyjä!
Täytyy huomenna hakea apteekista raskaustesti, ettei tarvi mietiä näitä oireita. Mikäli hedelmöittyminen tapahtui nyt muutama päivä sitten niin senhän testi kertoo sitten vähän myöhemmin.
Mulla todella tuli äkkiä niin kova vauvakuume, että en halua edes ajatella että en olisi nyt raskaana. Niin, en haluaisi mutta tietenkin se käy välillä mielessä. Kaikki on niin pienestä kiinni.
Tänään pitää puhua miehenkin kanssa mahdollisesta matkasta kohti vanhemmuutta. Mikäli ei nyt, niin sitten kenties jatkossa..
hedelmälliset päiväni: 27.2 .09-4.3.09
ovulaatiopäivä: 2.3.09
laskettu aika: 23.11.09
Raskauslaskuri sanoo:
Hedelmöitysajan eli 1.3 mukaan laskettu aika: 22.11.09
Edellisten kuukautisten mukaan laskettu aika: 23.11.09 ja
sydän alkaisi lyömään jo 27.3.09!!! uskomatonta!
Jänniä asioita ja tuntemuksia. Kirjotan ylös vaikka ne eivät liittyisikään mahdolliseen raskauteen:
1.Tänään ja eilen mulla on kutittanut mahasta aina yhtäkkiä ihan vähän. Kuin joku hipaisisi sormella. Yritän aina raapia siitä kohtaa mutta ei se auta, koska kutina on mahan sisällä.
2. Tänään vesi valui nokasta ja aivastutti. Eilen ja tänään illalla nenä ollut tukossa. Ei muuten flunssanen olo.
3. Pari päivää ollut todella kuuma jakuvasti. Helmikuussa paleli.
4. Tuli vain mieleeni, että voihan kuukautiset tulla vaikka olisi raskaana. Tammikuussa kuukautiseni kestivät yhden päivän ja helmikuussa peräti kaksi-kolme mutta vuoto oli niukkaa. Jos todella hyvin olisi niin olisin jo raskaana ollut tovin. Rinnat eivät ole olleet kylläkään kipeät.
5.Helmikuun alussa alkoi uskomaton väsymys joka jatkuu edelleen. Silmät ovat päivälläkin raskaan ja luppasevat unisen näköisenä. Tätä järjetöntä väsymystä olen valitellut kaikille.
6.Hirveä sipulin, tomaatin ja valkosipulin himo -ei ole ollu ennen.
7. En saa mahaa sisään vedettyä kuten ennen. Tämän näytin joskus kuukausi sitten miehellenikin ja mietin olenkohan raskaana. Kuukautiset alkoi ja loppui, maha pysyy.
8. Poskissa märkiä finnejä -mulla? Ei ole koskaan, edes teininä ollut mitään näppyjä!
Täytyy huomenna hakea apteekista raskaustesti, ettei tarvi mietiä näitä oireita. Mikäli hedelmöittyminen tapahtui nyt muutama päivä sitten niin senhän testi kertoo sitten vähän myöhemmin.
Mulla todella tuli äkkiä niin kova vauvakuume, että en halua edes ajatella että en olisi nyt raskaana. Niin, en haluaisi mutta tietenkin se käy välillä mielessä. Kaikki on niin pienestä kiinni.
Tänään pitää puhua miehenkin kanssa mahdollisesta matkasta kohti vanhemmuutta. Mikäli ei nyt, niin sitten kenties jatkossa..
tiistai 3. maaliskuuta 2009
ensimmäiset askeleet äidiksi kp 16
Rakastelimme avopuolisoni kanssa eilen ja toissapäivänä ilman suojausta.
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Lapsista ei olla kovin paljoa puhuttu, sillä emme ole kokeneet sitä ajankohtaiseksi. Muutamia kertoja olen puolisolleni fiilistellyt jostain pienestä lapsesta tai miettinyt ääneen että "sitten kun tai jos meillä joskus on niin..." Kuitenkin olen suhteellisen neutraali ollut mitä tähän lasten hankkimiseen on tullut, välillä pienessä kuumeessa, välillä sitä ajattelematta ja välillä ajatus tuntunut epämiellyttävältä.
Puolisoni on myös ollut neutraali. Hän on muutenkin sellainen ihminen, että pohtii paljon mielessä mutta ei niistä puhele. Joskus vuosien aikana olen saanut viestin, ehkä kaksikin, että näki aivan ihanan pienen vauvelin ja hänen ihme on kyllä aika suloinen jos pieni vauva sattuu jokeltelemaan lähistöllä.
Viime syksynä istuessamme syömässä pikaruokapaikassa, puolisoni sanoi, että on miettinyt aika paljon lapsi asiaa ja hänestä tuntuu että on valmis vuoden kahden kuluttua. Olin positiivisesti yllättynyt mutta samalla tietenkin käänsin katseeni sisimpääni ja kysyin "oletko sinä valmis?"
Olen makustellut ajatusta että lapsi tulisi nyt puoli vuotta ja ei se tunnu vieraalta enää. Tottakai siihen liittyy paljon epävarmuutta ja kysymysmerkkejä, mutta tiedän että lapsi saisi luonamme hyvän ja rakastavan kodin. Pillerit lopetin kaksi vuotta sitten, koska en halunnut yksinkertaisesti syödä hormoneja. Olemme sen jälkeen vain keskeyttäneet yhdynnän tietäen että ei ole ihan varma, mutta mikäli vahinko tapahtuisi niin aborttia emme tekisi. Eli ei tilauksessa mutta ovi ei ihan takalukossakaan.
Emme kuitenkaan ole kovin puhelleet asiasta, mutta sitten tapahtui seuraavaa:
Kaksi yötä sitten, eli 1.3.09 näin unen missä menin synnyttämään. En muistaakseni lasta synnyttänyt mutta pienet supistukset pelottivat ja mietin että tässä se nyt on, nyt se alkaa. Pelkäsin miten supistukset tulevatkaan voimistumaan. Uni oli todellinen.
Seuraavana päivänä kun puolisoni ja minä rakastelimme hän sanoi kesken kaiken että "haluan tulla sun sisään." Sanoin ihmeissäni että "sittenhän voin tulla raskaaksi.." Hän vastasi ettei se haittaa. Ja niin tapahtui. Olo oli todella ihana ja hetkessä kun tajusin että nyt se voi olla menoa, annoin vaan tunteiden viedä. Rakastelimme ja ajattelin että nyt voi joku pieni saada alkunsa. Ovuloin juuri silloin joten hyvä mahdollisuus siihen todella oli, että raskaus alkoi.
Aamulla emme puhuneet asiasta. Olimme selvästi läheisempiä tai itse tunsin vahvaa yhteenkuuluvuutta puolisooni, mutta koska emme puhuneet sen kummemmin asiasta, niin en sitten itsekään udellut. Ihmisenä puolisoni on kyllä sellainen, ettei tee mitään ilman tarkoitusta tai hetken huumassa, mutta en kiellä etteikö mieleeni tullut puhumattomuudesta se, että hän ei ihan enää allekirjoita edellisen yön tapahtumia.
Seuraavana yönä eli eilen se tapahtui jälleen ja tälläkään kertaa hän ei keskeyttänyt yhdyntää kuten viimeiset pari vuotta. Ilmeisesti hän haluaa lapsen ja siitä päätellen mitä toivoin puristaessani reisiäni yhteen siemenet sisälläni, sitä toivon myös minäkin. Tämä taitaa olla siis matka kohti äitiyttä, jota en ole paljoa ennen ajatellut. Nyt minulla on asiasta onnellinen olo, mutta ymmärrän jos se ystävämme pelko ja epävarmuuskin hiipii mieleeni.
Tänään kun mietin asioita, mulla tuli sellainen ahaa-elämys että ei kannata yrittää hallita omaa elämää ja pitää kaikkia naruja käsissä. Sen takia en ole kovin aiemmin halunnut lasta kun olen pelännyt otteen menettämistä, enkä ajatellut että elämä jatkuu lapsesta huolimatta ja minulla on kaikkien muiden asioiden lisäksi vielä oma lapsikin. Pitää vain luottaa elämään ja antaa sen viedä. Neuroottisella halulla "elää" ja olla itsenäinen menettää kaiken tuon. Tommy Hellstenin sanoin "saat sen mistä luovut" ja tähän luotan.
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Lapsista ei olla kovin paljoa puhuttu, sillä emme ole kokeneet sitä ajankohtaiseksi. Muutamia kertoja olen puolisolleni fiilistellyt jostain pienestä lapsesta tai miettinyt ääneen että "sitten kun tai jos meillä joskus on niin..." Kuitenkin olen suhteellisen neutraali ollut mitä tähän lasten hankkimiseen on tullut, välillä pienessä kuumeessa, välillä sitä ajattelematta ja välillä ajatus tuntunut epämiellyttävältä.
Puolisoni on myös ollut neutraali. Hän on muutenkin sellainen ihminen, että pohtii paljon mielessä mutta ei niistä puhele. Joskus vuosien aikana olen saanut viestin, ehkä kaksikin, että näki aivan ihanan pienen vauvelin ja hänen ihme on kyllä aika suloinen jos pieni vauva sattuu jokeltelemaan lähistöllä.
Viime syksynä istuessamme syömässä pikaruokapaikassa, puolisoni sanoi, että on miettinyt aika paljon lapsi asiaa ja hänestä tuntuu että on valmis vuoden kahden kuluttua. Olin positiivisesti yllättynyt mutta samalla tietenkin käänsin katseeni sisimpääni ja kysyin "oletko sinä valmis?"
Olen makustellut ajatusta että lapsi tulisi nyt puoli vuotta ja ei se tunnu vieraalta enää. Tottakai siihen liittyy paljon epävarmuutta ja kysymysmerkkejä, mutta tiedän että lapsi saisi luonamme hyvän ja rakastavan kodin. Pillerit lopetin kaksi vuotta sitten, koska en halunnut yksinkertaisesti syödä hormoneja. Olemme sen jälkeen vain keskeyttäneet yhdynnän tietäen että ei ole ihan varma, mutta mikäli vahinko tapahtuisi niin aborttia emme tekisi. Eli ei tilauksessa mutta ovi ei ihan takalukossakaan.
Emme kuitenkaan ole kovin puhelleet asiasta, mutta sitten tapahtui seuraavaa:
Kaksi yötä sitten, eli 1.3.09 näin unen missä menin synnyttämään. En muistaakseni lasta synnyttänyt mutta pienet supistukset pelottivat ja mietin että tässä se nyt on, nyt se alkaa. Pelkäsin miten supistukset tulevatkaan voimistumaan. Uni oli todellinen.
Seuraavana päivänä kun puolisoni ja minä rakastelimme hän sanoi kesken kaiken että "haluan tulla sun sisään." Sanoin ihmeissäni että "sittenhän voin tulla raskaaksi.." Hän vastasi ettei se haittaa. Ja niin tapahtui. Olo oli todella ihana ja hetkessä kun tajusin että nyt se voi olla menoa, annoin vaan tunteiden viedä. Rakastelimme ja ajattelin että nyt voi joku pieni saada alkunsa. Ovuloin juuri silloin joten hyvä mahdollisuus siihen todella oli, että raskaus alkoi.
Aamulla emme puhuneet asiasta. Olimme selvästi läheisempiä tai itse tunsin vahvaa yhteenkuuluvuutta puolisooni, mutta koska emme puhuneet sen kummemmin asiasta, niin en sitten itsekään udellut. Ihmisenä puolisoni on kyllä sellainen, ettei tee mitään ilman tarkoitusta tai hetken huumassa, mutta en kiellä etteikö mieleeni tullut puhumattomuudesta se, että hän ei ihan enää allekirjoita edellisen yön tapahtumia.
Seuraavana yönä eli eilen se tapahtui jälleen ja tälläkään kertaa hän ei keskeyttänyt yhdyntää kuten viimeiset pari vuotta. Ilmeisesti hän haluaa lapsen ja siitä päätellen mitä toivoin puristaessani reisiäni yhteen siemenet sisälläni, sitä toivon myös minäkin. Tämä taitaa olla siis matka kohti äitiyttä, jota en ole paljoa ennen ajatellut. Nyt minulla on asiasta onnellinen olo, mutta ymmärrän jos se ystävämme pelko ja epävarmuuskin hiipii mieleeni.
Tänään kun mietin asioita, mulla tuli sellainen ahaa-elämys että ei kannata yrittää hallita omaa elämää ja pitää kaikkia naruja käsissä. Sen takia en ole kovin aiemmin halunnut lasta kun olen pelännyt otteen menettämistä, enkä ajatellut että elämä jatkuu lapsesta huolimatta ja minulla on kaikkien muiden asioiden lisäksi vielä oma lapsikin. Pitää vain luottaa elämään ja antaa sen viedä. Neuroottisella halulla "elää" ja olla itsenäinen menettää kaiken tuon. Tommy Hellstenin sanoin "saat sen mistä luovut" ja tähän luotan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
