Voi että tätä elämää. Antaa ihanan uutisen, vie mielen korkealle ja suupielet ylös ja sitten romauttaa sieltä ylhäältä hetkessä alas.
Heräsin aamuyöstä viideltä pissalle ja siteeseen oli valunut reili ruokalusikallinen verta. Rehellistä verta. Mitä siinä voi tehdä muuta kuin antaa vaan kyynelten tulla.. Miehenikin oli murtunut.
Nyt keskipäivään mennessä verta on tullut pari siteellistä, eli reilusti vuodan. Suhteellisen kovat menkkamaiset kivut kuten eilenkin. Kipu ei tunnu vain hetkeä vaan sattuu jatkuvasti mahaan polttaen kauttaaltaan. Koen siis tällähetkellä suurella todennäköisyydellä keskenmenoa.
Voi itku. Niin surullista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti