Olen raskaana!

"Olet 5 viikkoa ja 2 päivää raskaana.

Hedelmöitys tapahtui noin:

2.4.2009

Sydän alkaa lyödä:

27.4.2009

Alkio alkaa liikkua:

21.5.2009

Alkiosta tulee sikiö:

28.5.2009

Kaikki sisäelimet muodostuneet:

28.5.2009

Keskenmenon riski pienenee:

11.6.2009

Ultraääni:

11.6.2009

Pahoinvointi vähenee:

18.6.2009

Sukupuoli mahdollista selvittää (ei näy vielä ultrassa):

25.6.2009

Sikiö nielee ja pissaa:

9.7.2009

Sikiön liikkeet tuntuvat:

23.7.2009

Sikiölle kehittyy unirytmi:

6.8.2009

Sikiö alkaa kuulla:

27.8.2009

90% mahdollisuus selvitä jos lapsi syntyy:

24.9.2009

Monet sikiöt asettuvat pää alaspäin:

29.10.2009

Äitiysloma alkaa:

21.11.2009

Laskettu aika:

24.12.2009"

Tänään kävimme ostamassa apteekista raskaustestin, vähän leipää ja juustoa kaupasta. Ennen tavaroiden kaappiin laittoa ajattelin, että "kusasen" siihen testiin ja menen purkamaan odotellessa sitten tavarat. Noh, pissasin testiin ja en ehtinyt laskea testiä kädestä kun siihen ilmestyi kaksi punaista viivaa! Jipiii!

Yllä olevat tiedot olen katsonut jo aikasemmin www.vau.fi -sivulta, nyt laitan ne tähän vielä. Minun laskujen mukaan sieltä olisi jouluvauva sitten tulossa, mikäli kaikki menee tällä kertaa hyvin. Niin toivon ja niin uskon!

Mahdollisille isovanhemmille, eli vanhemmilleni, soitin Lappiin ja he olivat kovin ilahtuneen kuulosia. Äiti totesi tyylilleen uskollisena hurtilla huumorilla, että "eipä ole Josse mikään tuhkamuna!" Mie vaan nauran nyt jatkuvasti kun se tulee mieleen! :)

Tuleva isukki on onnellinen, mutta sanoi, että ei uskalla vielä kaikille ilmoitella ja fiilistellä kun viimeksikin meni miten meni. Itse en voi uskoa, että menettäisimme tämänkin.

Annan itselleni luvan olla avoimesti onnellinen. Se sitten otetaan vastaan mitä annetaan.

Ps. Josse oli ostanut Las Palmasista avaimenperän sen jälkeen ku olin soittanut hälle raskausepäilystä muutama päivä aiemmin. Siinä lukee "papa". <3>

Kaunis kuva.

..vaikka taitaakin olla photoshopattu :)

Ihan saletisti vauva kyydissä..

Olen täällä maalla yksin tämän viikon ja apteekkiin on matkaa. Puoliskoni tulee reissulta perjantaina ja ajattelin odottaa testin tekemistä sinne asti vaikka mielessäni oli josko yllättäisin.

Tälläkin hetkellä kun kirjoitan, alavatsassani tuntuu pientä poltetta. Tätä ei ole jatkuvasti mutta olen huomannut että iltapäivisin polttoja on enemmän. Tai menkkakipuja, milläö kukanenki haluaa tätä tunnetta kutsua. :)

Muutamia oireita viime päiviltä:

-Väsymys. Ei niinkään laiska olo vaan uninen. Haluaa ennenmmin nukkua päiväunia ja surffailla netissä, entä kuin kipaista parin tunnin lenkkiä apteekkiin ja takaisin.
-Poltot.
-Repäisykivut yskiessa.
-Tänään vihlo ensimmäisen kerran navan takaa. Tätä tuntemusta olinkin jo ehtinyt odottaa. Siis tuomioni on: SALETISTI RASKAANA! :)

Toissapäivänä puolisoni soittaessa sanoin loppuun ohimennen, että "taidan olla jälleen raskaana, tai siis olen kyllä varma siitä". Johon puolisoni hymähti/naurahti onnellisen kuulosena ja sanoi että "no onneksi olokoon vuan!". Minä tietenkin onnittelin myös häntä ja mulle jäi oikein hyvä mieli. Tässä tilanteessa haluaa todella olla rakkaan ihmisen kanssa. Jakaa ilot ja pelot.

raskaana jälleen?

31 päivää siitä kun aloin vuotamaan ja pieni alkumme tuli pois.
Luin netistä monesta paikasta että kannattaa odottaa ainakin yhdet kuukautiset ennen kuin yrittää uudelleen. Syytä ei monessa paikassa sanottu mutta arvelin sen johtuvan siitä että kohtu saa rauhassa parantua. Löysin sitten eräästä keskustelusta tällaisen jutun joka oli poimittu verkkoklinikan sivuilta:

"Voitte suunnitella uutta raskautta ihan heti, jos teistä siltä tuntuu, eikä kuukautisia tarvitse odottaa ennen uutta yritystä! Se on aivan vanhanaikainen käsitys ennen ultraääniaikaa. Mikäli uusi raskaus alkaa välittömästi, ei se ole mitenkään vaarassa aiemman tuoreenkaan keskenmenon takia. Sinulle ei myöskään ole mitään terveydellistä haittaa, vaikka uusi raskaus alkaisi välittömästi. Aimman neuvon takana oli se, että koska munarakkulan uusi kypsyminen käynnistyy keskenmenon jälkeen vasta sitten kun kaikki raskaushormoni on elimistöstä hävinnyt (riippuu ihan sen edeltävästä tasosta), ei tarkkaan tiedetty, milloin raskaus oli alkanut, ja sillä voi olla merkitystä loppuraskaudessa. Nykyään ultralla pystymme määrittämään raskauden keston riittävällä tarkkuudella. Keskenmenon jälkeen kun kierto käynnistyy, niin kohdun limakalvo kasvaa ja muodostuu alkiolle vastaanottavaksi heti, elikkä sekään i tarvitse mitään toipumisaikaa. Eli onnea teidän projektillenne!
Halttunen, Mervi, Dosentti, LKT "

Mieheni kanssa emme ole siis nyt käyttäneet mitään ehkäsyä ja minusta tuntuu taas että olen raskaana. Km:n jälkeen kuukautiset alkavat siis 4-8 viikon kuluttua, mutta itselläni oli selvä ovulaatio pari viikkoa keskenmenon jälkeen. Kiertoni on yleensä 28 päivää ja nyt menossa 31, mutta tuohan ei todella merkkaa mitään koska km:n jälkeen menkat voi tulla sitten kun niillä huvittaa :)

Miksi sitten tunnen olevani raskaana?

Minulla on nyt ollut sellaiset viisi päivää samanlaisia kipuja kuin tässä viime raskaudessa kuukausi sitten. Mahaa ei ihan samanlailla nipistele tai navan takaa ei vedä mutta aaltomaiset poltot ovat ihan erilaisia kuin menkoissa. Paljon voimakkaampia. Yleensä kun menkat alkaa niin kipuja on päivää ennen vuotoa ja vuotopäivänä -nyt siis jo viisi päivää ilman mitään vuotoa.

Rinnat ovat olleet nyt muutaman päivän isoina samoin maha pömpsähti pari päivää sitten ulos.

Olen varma että olen raskaana, mutta en uskalla vielä iloita niin koska viime kerralla tuli iso pettymys. Nyt odotellaan.

vuoto jatkuu

Aloin vuotamaan torstaina niin että paperiin tuli pyyhitäessä hieman punertavaa. Perjantaina vuodin jo kuin kuukautisten ensimmäisenä päivänä. Lauantaina vuodin pari t-lusikallista ja eilen sunnuntaina en ollenkaan. Edes paperiin ei pyyhittäessä jäänyt mitään. Tänään maanantaina aamulla huomasin vuotavani aika ihan nestemäistä hailakanpunaista verta jonku verran. Nyt taas siteeseen ei ole tullut mitään kolmeen tuntiin. Oudoa vuotoa.. Eilen aloin jo hieman epäilemään että kysymyksessä oli valemenkat koska runsasta vuotoa oli vain yhden päivän. Toisaalta sitten taas kivut ja veren koostumus riekaleineen viittaisi keskenmenoon. Pitää ostaa muutama testi ja testaja nyt viikon mittaan näyttääkö ne raskautta vai alkaako jo raskaushormoni poistumaan elimistöstä.

Eilen oltiin puolisoni kanssa Ihanassa paikassa täällä Etelä-Ranskassa. Käymme siellä usein sunnuntaisin. Paljon oli lapsiperheitä ja voisi kuvitella että iskee katkeruus ja kateus heitä kohdatessa, mutta ei. Minusta vain mukava katsoa ja haaveilla että mekin voimme olla pian perhe, tästä menetyksestä huolimatta. Muiden onni ei ole minulta pois ja keskenmeno on niin yleistä että varmasti useat ne äidit jotka työntelivät eilenkin lastenvaunuja ovat kokeneet saman. Kyllä tästä vielä noustaan vaikka mieli onkin apea ja ajatukset tässä tapahtuneessa.

Miltä keskenmeno tuntuu?

Haluan kirjoittaa miltä keskenmeno tuntuu. Minulla.

Varmasti kaikkeen miten keskenmenon ottaa ja pystyy käsittelemään vaikuttaa koko persoona ja eletty elämä. Toiset ottaa vaikeudet raskaammin kuin toiset, toiset pystyy työntämään tunteet syrjään ja ajattelemaan järjellä, toiset taas elävät täysin tunteella ja halvaantuvat niiden vietäväksi. Kaikenlaisia erilaisia välimalleja näistä kahdesta on, siis ihmisiä ei voi lokeroida, tapoja käyttäytyä ja tuntea on yhta paljon kuin on ihmisiäkin.

Keskenmenon käsittelemiseen ja hyväksymiseen vaikuttaa henkilön menneisyys hyvin paljon. Voin kuvitella että pariskunta jotka on vuosia yrittäneet lasta vihdoin onnistuen, ottavat keskenmenon raskaammin kuin nainen joka ei tiennyt olevansa edes raskaana. Tässäkin on niitä välimalleja.

Kun aloin alusta asti epäilemään raskautta, ehdin kasvaa ajatukseen äitiydestä hyvin pienessä ajassa. Asia tuli minulle hyvin lähelle kun alkoi todella tuntumaan että se on totta. TOTTA. Mahassani on pieni alku kasvamassa ihmiseksi!
Emme olleet yrittäneet lasta aikasemmin, vaan tietoisesti vältellyt raskautta, joskin hieman epävarmalla menetelmällä. Kummatkin kuitenkin olemme aikuisia ihmisiä, minulla ikää 29 ja avopuolisollani 25, eli aikuisia tässä ollaan ja neljä vuotta mukavaa yhdessäoloa takana.

Raskaus toi fyysisiä muutoksia jo viikon kuluttua hedelmöityksestä; masu kasvoi turvotuksesta, oli kuin olisin ollut jo kolmannella, rinnat kasvoivat, kipeytyivat ja muutama isompi verisuoni hohti pingottuneet ihon alta. Haaveilin kesästä jolloin minulla olisi jo iso maha, olisin vanhempieni luona lapissa lomailemassa maalla ja nauttisin kummustani ja raskaudestani.
Maanataina plussasin haalean plussan ja tiistai-aamuna se oli jo selkeämpi. En säikähtänyt, kokenut mielettömiä pelkoja ja epävarmuuksia. Olin rauhallisesti tämän asian varmistumiseen erittäin tyytyväinen ja hymyilin vain sen jälkeen onnellisena. Olin niin energinen! Tunsin oloni tarpeelliseksi ja että minulla on tehtävä tässä elämässä. Koin ihanaa tunnetta että meistä tulee perhe, meille tulee puolisoni kanssa yhteinen lapsi. Näin saman onnen puolisossani, hän tuli lähemmäs henkisesti. Suhteemme muuttui parempaan.

Torstaina mahaani alkoi koskea ison asian jälkeen ja silloin paperiin jäi ihan haaleaa punertavaa vuotoa. Kipu oli sama kuin menkkakipu mutta kesti yhtäjaksoisesti aina pidempään ja loppuii alkaakseen jälleen hetken päästä uudelleen. Pystyin toimimaan mutta välillä kivut saivat pienen irvistyksen kasvoilleni. Kivut olivat kuitenkin sellaiset että en kokenut tarvitsevani lääkettä tai edes harkinnut menemistä lääkäriin. Pissalla käydessä paperiin jäi aina punertava merkki.

Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin pissalle viiden maissa aamulla ja huomasin vuotaneeni verta reilun ruokalusikallisen. Puhdasta rehellistä verta joka oli aika tummaa ja hieman paksuakin. Olin sänkymme vieressä ja sanoin puolisolleni että "voi ei..nyt tulee verta!"
Tämä hetki oli todella surullinen, kävelin vessaan, yritin hyväksyä, olin pettynyt, itketti, yritin ajatella ettei voi mitään ja laitoin terveyssiteen. Menin sänkyyn ja mieheni oli järkyttynyt ja pettynyt, minulla kyyneleet valuivat ja yritimme vaihtaa muutaman sanan. Uni ei meinannu tulla, mutta puolisoni vieressä oli hyvä olla ja lopulta nukahdimme. Aamulla herätessäni siteeseen oli valunut enemmän tummanpunaista verta, seassa mustia riekaleita (hyytymiä) punaisia klimppejä. Mahakivut voimistuivat taas päivällä ja pakottivat muutamaksi tunniksi sänkyyn. Mahakivut olivat menkkamaisia polttoja jotka lievenivät kyljellään maatessa ja pahenivat jos yritin maata selälläni.
Tunsin oloni todella hakatuksi ja mieli oli alakuloinen ja surullinen, mutta mielestäni olen suhtautunut asiaan aika hyvällä asenteella: vaikka tämä menetys kirpaisee ja sattuu niin henkisesti kuin fyysisesti niin pitää muistaa että nyt tiedetään että tulen helposti raskaaksi, tiedetään myös että me selkeästi olemme valmiita vanhemmuuteen, mikä tuli selville nyt kun todella olin raskaana.

Uuden raskauden yrittämistä pitää odottaa pari kuukautta että kohtu paranee ja palautuu rauhassa. Tuntuu pitkältä ajalta mutta ymmärrän että näin pitää menetellä.

Aloin siis vuotamaan torstain ja perjantain välisenä yönä ja tänään, lauantai-aamuna kipuja edelleen on hieman enemmän kuin normaaleissa kuukautisissa ja vuodan edelleen verta ja tummia hyytymiä.
Seuraan nyt tilannetta, vuoto saa jatkua muutaman päivän että kohtu tyhjenee kunnolla. Jos vuodan pidempään kuin viikon niin menen lääkäriin. Aion myös tehdä raskaustestin ensi viikolla joskus torstaina tai perjantaina. Tämä siksi että vuoto on aika yleistä ensimmäisessä raskaudessa ja alkuraskaudessa, usein säikähdetään turhaa. Tällöin raskaus usein vuodoista huolimatta jatkuu. Vuoto ei saa olla runsaampaa kuin kuukautissa eikä siihen saa liittyä kovaa kipua. Uskon että raskauteni on näiden kahden jälkimmäisen oireen takia keskeytynyt, mutta mikäli siihen on pienikin mahdollisuus että pieni lapsen alku köllöttelisi sisälläni, niin haluan sen luonnollisesti varmistaa.
Mutta..rinnat eivät ole enää eilisaamusta lähtien olleet kipeinä, mahakin laskenut huomattavasti, joten aika selvää pässinlihaa tämä keskenmeno on..

4+5 = vuodan verta

Voi että tätä elämää. Antaa ihanan uutisen, vie mielen korkealle ja suupielet ylös ja sitten romauttaa sieltä ylhäältä hetkessä alas.

Heräsin aamuyöstä viideltä pissalle ja siteeseen oli valunut reili ruokalusikallinen verta. Rehellistä verta. Mitä siinä voi tehdä muuta kuin antaa vaan kyynelten tulla.. Miehenikin oli murtunut.
Nyt keskipäivään mennessä verta on tullut pari siteellistä, eli reilusti vuodan. Suhteellisen kovat menkkamaiset kivut kuten eilenkin. Kipu ei tunnu vain hetkeä vaan sattuu jatkuvasti mahaan polttaen kauttaaltaan. Koen siis tällähetkellä suurella todennäköisyydellä keskenmenoa.

Voi itku. Niin surullista.